Antti Salonen

Työväen puolesta numerolla 389

Tervetuloa kotisivuilleni

Näiltä sivuilta löydät mielipiteitäni sekä kommentteja politiikasta ja työmarkkinoista.


Kuntavaalit

Olen kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana Tampereen vaalipiirissä numerolla 389.Tampereella valtuustoon valitaan 67 valtuutettua. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 9.4.2017 ja ennakkoäänestys 29.3-4.4.2017.

VASTAUKSENI YLEN VAALIKONEESSA VOIT KATSOA TÄSTÄ 

Miksi minut pitäisi valita valtuustoon?

Toimintaani ohjaavat työväenaatteen arvot ja myötätunto. Haluan toteuttaa tavoitteellista päätöksentekoa, joka tuo lisäarvoa edustamieni ihmisten elämään. Uskon, että näistä arvoista ja aatteesta nousevalla politiikalla voidaan synnyttää tasapainoinen yhteiskunta, jonka jokaisella jäsenellä on sosiaalinen ja taloudellinen turva.

Tampereella on hyvä potentiaali kasvukeskuksena niin teollisuuden kuin talouden näkökulmasta. Toteutettavat yrityspalvelut ja tukitoiminnot eivät kuitenkaan saa jäädä passiiviseksi tukiaisten jakamiseksi ilman määrätietoista kehityspyrkimystä. Kunnallisessa päätöksenteossa on harjoitettava politiikkaa, jossa julkisilla hankinnoilla tuetaan paikallista tuotteiden ja palveluiden tuotantoa. Lisäksi on huolehdittava, että kaupungissa on toimivat liikennejärjestelyt, jotka mahdollistavat kulkemisen kaikilla liikkumismuodoilla.

  • Päätöksenteossani toimin työväen arvoja ja työväenluokan näkökantoja edistäen. 
  • Tampereella tulee vahvistaa julkisten hankintojen asemaa paikallisesti tuotettujen tuotteiden ja palveluiden markkinoille tuojana. 
  • Edistän elinkeino- ja sosiaalipolitiikkaa johon sisältyy työpaikkojen suojelu, ammatillinen koulutus, työmahdollisuuksia ja edullinen lasten päivähoito. 
  • Edistän liikenne ratkaisujen kehitystä joka mahdollistaa liikkumisen erilaisia matkustustapoja käyttäen.  
  • Pyrin kehittämään kunnasta paremman työnantajan, esimerkiksi karsimalla työsuhteiden perusteettomia ketjutuksia.
  • Välillisiä asumiskustannuksia tulee laskea hyödyntämällä kunnan omistusta tuotantolaitoksissa.


Kysymyksessä on lähtökohtaisesti vaalit, joissa valitaan kunnanvaltuustot päättämään kuntien asioista. Kuitenkin vaalit näyttäytyvät monille linjavaalina nykyisen poliittisen linjan puolesta tai vastaan.

Vaalit voi myös nähdä mahdollisuutena hidastaa yksityistämistä ja kaiken mahdollisen asettamista liikevoiton tavoittelun välineeksi. Tähän mennessähän kunnat ovat ulkoistaneet ja kilpailuttaneet kaikkea taivaan ja maan väliltä, mutta tilanne on riistäytymästä pahasti käsistä. Soten myötä yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen on muuttumassa pakolliseksi ja lähes kaiken kattavaksi. Julkisissa palveluissa tärkeätä on kuitenkin esim. yhdenvertaisuus, ja kermankuorintaan keskittyvät yksityiset yritykset ovat uhka tälle ajattelulle. Lisäksi julkiselle puolelle koituisi kilpailutus/yksityistämistilanteessakin kuluja esim. kilpailuttamisesta ja valvonnasta, yritysten pitäisi tehdä omistajilleen vielä voittoakin. Siksi myös säästöt voivat jäädä toteutumatta. Aina on olemassa myös riski, että joku palvelun tuottaja saa määräävän markkina-aseman tai jopa monopolin, mikä tietäisi isoja laskuja veronmaksajille.

On toki ymmärrettävää, että terveys- ja sosiaalipalvelut ovat suurta bisnestä ja siksi pääomapiirit haluavat osaksi tätä toimintaa. Mutta toivoa sopisi, että suomalainen yrityssektori hankkisi voittonsa kansainvälisiltä markkinoilta (vaikka metalliteollisuudesta) rehellisellä kilpailulla, ei veronmaksajien rahoja kierrättämällä yritysten taskuun. Toki markkinoilta on kiirinyt sellaista viestiä, että yritysten osaaminen ei ihan aina riittäisi kansainvälisessä kilpailussa esimerkiksi metalliteollisuudessa. Se voi olla yksi syy siihen, että etsitään helpompia sijoituskohteita ja yrittämisen kohteita. Ehkä ne rahat on sitten helpompi saada veronmaksajien kassasta kuin kansainvälisiltä markkinoilta.  

Teollisuuden toimintaedellytyksistä on huolehdittava esim. kaavoituksen keinoin. On rakennettava yhteistyöverkostoja muihin teollisuuskeskuksiin, kuten Helsinkiin, Vaasaan ja Turkuun. Suomen vahvojen alueiden on vastattava yhdessä kovaan kansainväliseen kilpailuun. Vahvojen teollisuusalueiden on yhdessä vietävä viestiä siitä, että teollisuus on hyvinvoinnin perusta ja teollisuuden toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. 

Ammattiyhdistysliikkeen kannalta vaaleissa tärkeintä on antaa viesti siitä, että valtakunnallisen politiikan nykymeininki ei käy. Nykyhallitus on liittoutunut työnantajien ja kapitalistien kanssa tarkoituksenaan heikentää ammattiyhdistysliikettä.

Kunta työnantajana

Kuntien on skarpattava käytöstään työnantajina ja työn tilaajina. Ulkoistamiset ovat johtaneet työsuhteiden laadun ja palkkauksen heikkenemisiin (mm. koulujen siivous), harmaaseen talouteen, alipalkattuihin usein ulkomaalaisiin työntekijöihin sekä huonompaan työn laatuun. Usein ulkoistukset ovat perustuneet puhtaaseen ideologiaan ja sokeaan uskoon markkinoiden kautta tapahtuvan palvelutarjonnan paremmuudesta. 

Kuntien järjestämät rakennusprojektien kilpailutukset ovat keskittyneet liian usein hintaan. Tämä on johtanut harmaaseen talouteen ja surkeaan työnlaatuun, mikä on taas näkynyt esim. sisäilma- ja muina terveysongelmina. Kilpailutuksissa kuntien olisi keskittävä myös ketjutusten hallintaan ja kuntien olisi valvottava tilaajana, että lakeja ja sopimuksia noudatetaan. 


RAKENNETAA HYVÄSTÄ TYÖELÄMÄSTÄ TULEVAISUUTTA


Suomalaisessa  teollisuuspolitiikassa on  kolme haastetta: finanssikriisistä ja säästötoimista koituneiden tuhoisien seurauksien pysäyttäminen, lisääntyvä kilpailu ja teollisuuden vieminen kohti pienempiä päästöjä ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Koen että tulevaisuuden teollisuustoiminnan tulee perustua innovatiivisiin klustereihin, teknisiin läpimurtoihin ja tulevaisuuden tuotantolaitosten kehittämiseen. Teollisuuspolitiikan on kyettävä integroimaan toimintaan kestävän kehityksen tavoitteet. Ympäristöpolitiikka taas ei saa olla pelkästään reaktiivista tai keskittyä yksinomaan taloudellisen kasvun ympäristövaikutuksiin. Kestävän toiminnan asettaminen keskiöön kertoo, että ympäristön huomioon ottamista ei enää pidetä esteenä valmistusteollisuuden kilpailukyvylle, vaan mahdollisena kasvun edistäjänä. 

Ympäristöhaasteet on muunnettava työllisyyspolitiikaksi ja taloudellisiksi mahdollisuuksiksi, ympäristö-, työllisyys- ja teollisuuspolitiikan välisiä synergioita on tutkittava, ja näkisinkin että ympäristösäädösten ja teknologian kehityksen tulee ruokkia toisiaan. Näin kestävän kehityksen periaatteet voidaan muuntaa teollisuuden toimintasuunnitelmiksi ja hankkeiksi, ja näin varmistetaan materiaalien tehokas kiertokulku.  Työllistämismahdollisuudet ns vihreässä teollisuudessa ovat valtavat. Euroopan komissio on arvioinut, että uusiutuvien energianlähteiden sektorit voivat luoda vuoteen 2020 mennessä jopa kolme miljoonaa työpaikkaa, ja energiatehokkuuden lisääminen voi tuoda kaksi miljoonaa työpaikkaa lisää. Resurssitehokkuuden lisäämisen alalla (kierrätys ja jätteiden hallinta) voi syntyä 2,8 miljoonaa lisätyö- paikkaa. Eurooppa on jo nyt kestävän teknologian edelläkävijä, ja se voi hyötyä ympäristöystävällisen teknologian sekä kestävämpien tuotteiden ja palvelujen lisääntyvästä kysynnästä. 

 

-EI ANNETA RAHAN VALLATA POLITIIKKAA-

Tykkää